En nyt jaksa liikaa tuskailla aikataulujen venymisestä, aloittamisen siirtymisestä huhti-toukokuulta ehkä kesä-heinääkuulle enkä siitä ettei kaupungilta kuulu pihaustakaan. Tai siitä että talotoimittajallamme on Ruotsissa vähän haasteita alihankkijansa -eli tehtaan-kanssa jonka myötä meidänkin pitää vähän odotella - sitäkin. Joten olen surffaillut taas tuntikaupalla netissä (vakio-aikanani klo 22-00) bongaillen ihania ja kauniita kuvia ja suunnitellut mitä teemme sitten kun talo joskus tontille nousee.
Olen kävellyt koirien kanssa iltaisin tontille ja ihmetellyt, siinä se vaan onnettomana odottelee kaivuria syliinsä, kaipaa kotoisaaa taloa jossa savupiipusta nousisi savu. Lasten kanssa juteltiin etää pitää sitten kaikkien yhdessä auttaa pihahommissa, ja eteiseen olenkin hankkinut jo kaapin jotta voi ne pihahommissa likaantuneet kumisaappaansa laittaa piiloon.
Eli ihana ihana löytöni joka sunnuntaina kotiutuu:
Noh, kun makaa täällä tilapäisessä vuokra-asunnossaan eikä viitsi vaivautua tyhjentämään viimeisiä muuttolaatikoita, on haaveiden varassa hyvä olla.
Keittiötarjouksia on nyt kaksi, ja Tibron Anno on ihan kiva mutta persoonaton ja palvelu jollain tapaa tylyä, joten vaakakuppi on kallistumassa Vanhan Ajan keittiöiden puoleen. Vaasasta, pienenpieni yritys. Käsin piirretyt luonnokset meidän keittiöstä ja
hyvä fiilis. Mutta katsotaan mihin päädytään. Kunhan. Se. Talo. Tulisi.
Meille tulisi posliiniallas, Ilven mattamusta 90cm kaasuhella rosterisin vääntimin, Ilven 90cm mattamusta liesituuletin, valkoiset kaapit ja tasot, ja mattamustat nuppivetimet kaappeihin.
Keittiökuvia:
vetimet:
Värimaailma tullee olemaan melkoisen perinteinen - siis minulle perinteinen. Valkoista, harmaata, eggshelliä, ruskeaa ja uutta suosikkiani eli turkoosia.
Toivelistalla on myös manttelitakka, koska haluamani kaltaiseen kaakeliuuniin ei taida budjetti joustaa. Josko muurari osaisi ihan itse rakentaa meille manttelitakan, eikä tarvitsisi sitä erikseen hankkia...
ei nyt kuitenkaan ehkä tällaista...vaikka hieno olisikin: