Kun täyttää kolmekymmentä voi asiaan kuuluvan kriiseilyn hoitaa monella tapaa. Itse päätin rakennuttaa unelmatalon. Tontti on hankittu, nyt meille rakennetaan Villa Fridhem. Täällä seurataan raksaa, ja sitä miten homma on edistyäkseen. Ja rouvan ajatuksia sisustuksesta. Muutto viikolla 8, 2013.
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Joulua ei uudessa kodissa tätä menoa vietetä
Pitkästä aikaa ajattelin laittaa pientä väliaikaraporttia tänne. Eipä ole paljoa huvittaut viime aikoina kirjoitella.
Tontilla on viimeisten viikkojen aikana jatkettu maatöiden parissa. On merkitty kulmat, kaadettu pari puuta lisää, on hieno avokallio pilattu räjäyttämällä sen läpi kanava viemäriputkille (liitoskohta sijaitsee ihan väärässä paikassa talon paikkaan nähden), porattu 120m reikä maalämmölle (pärjättiin yhdellä reiällä, mikä tietty on positiivista) ja aloitettu uuden tien rakentaminen. Ensi maanantaina HSY:n miehet tulevat noita viemäriliitoksia tekemään, Fortum kaivaa vanhan ilmakaapelin maan alle ja maatöiden pitäisi olla valmiina ennen juhannusta.
Tarkkaavaiset blogin lukijat saattavat huomata, että myöhässä ollaan. Niinhän sen piti olla, että nämä kaikki olisi ollut tehtynä jo muutamia viikkoja sitten, ja perustustenkin pitäisi olla valmiina kahden viikon päästä. Perustuksia ei vielä ole aloitettu; niitä tehdään viikko juhannuksen jälkeen, sitten työmiehet lähtevät lomalle ja palaavat heinäkuun lopulla. Talopakettia ei siis voida ottaa vastaan viikolla 31 kuten suunniteltiin, vaan talotoimitusta joudutaan siirtämään, todennäköisesti neljällä tai viidellä viikolla. Eilen juttelin pystytysporukan kanssa, he lupasivat selvittää miten heidän muut projektinsa pysyvät aikataulussa, eli missä vaiheessa heillä on mahdollisuus tulla meille. Tämä kun selviää niin voin sitten talotehtaalle vahvistaa uuden ajankohdan. Mutta se on saletti, joulua vietetään vielä tässä VVO:n 1600e/kk vuokrakämpässä muovimattojen, pygmikeittiön ja antiikinaikasesti toimivan kylpyhuoneen kanssa. Tuollakin extra kuukauden tai parin vuokralla olisi voinut ostaa aika monta rullaa tapettia, savupiipun tai saunan lauteet.
Mua masentaa, mutta toisaalta en enää jaksa murehtia ja olla ihan hajalla (nekin tunteet on koettu). Viivästykset johtuvat siitä, että Espoon kaupunki soutaa ja huopaa. Ei siitä, että talotehtaassa tai tekijöissä olisi vikaa. Ensiksi helmikussa sanovat että ruotsalaisen talotehtaan rakennelaskelmat ovat ok, aloituskokouksessa sanovat sitten ettei olekaan. Mistä sitä sitten kesän kynnyksellä yht' äkkiä löytää tarpeeksi pätevän tekijän rakennelaskelmille? Noh, löydettiin mutta 4 viikkoa meni siihen että talotehdas ja suomalainen rakennelaskija yhteistyössä sai tehtyä kaikki tarvittavat piirustukset ja laskelmat uusiksi. Sitten kysyn sähköpostitse kaupungilta sopiiko toisen asian hoitaminen tietyllä tavalla. Saan mailitse vastauksen että on ok ja tämän mukaan edetään. Mutta sitten kappas vaan kun asia on hoidettu näin, niin se ei olekaan ok. Vaan uusiksi menee taas. Miten tämän kokoisessa kaupungissa voi olla näin vaikeaa? Inkoolainen mestarimmekin hokee jatkuvasti että tämä on sitten viimeinen kerta kun hän on mestarina Espoossa. Ja luonteelleni tyypilliseen tapaan minä taas koen että kaikki on mun vikaani ja mun pitäisi selvittää ja korjata kaikki asiat. Onneksi mieheni on jäänyt lomalle ja ottaut hoidettavakseen paljon asioita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsemppistä! Onneksi ammattilaisten kanssa sujuu, eikä ole riitaa rakennusporukan kanssa (näkyis työn jäljessä) vaan ongelmat ovat "vain" byrokraattisia! Laiha lohtu I know, mutta ero on 10 v päästä merkityksellinen, kun katsot ihanaa uutta kotiasi :) Meanwhile tarjoudun seuraksi, jos haluat mennä lähikapakkiin viinilasilliselle joku ilta!
VastaaPoistaT. Koirapuistokamu
Kiitos tsempeistä! Ihan varmasti totta tuo mitä kirjoitat, mutta tällä hetkellä kyllä masentaa. Jotenkin ikävä elää tällaista väliaikaista vaihetta kodissa joka ei tunnu kodilta ja on jatkuvasti ihan kaaos. Tuntuu että tämä on epäreilua etenkin lapsia kohtaan. Tavataan ihmeessä joku päivä, koirien kanssa tai ilman! :)
Poista