Kesä ohi, arki koittaa. Ja hyvät naapurit.

Loma oli, loma meni

Surullista mutta totta

Tiistaina muutimme takaisin kotiin yhdeksän viikon mökkielämän jälkeen. Kesän aikana olemme olleet yhteensä 5 yötä kotona, mutta ensi viikolla koittaa paluu arkeen myös muille kuin itselleni.

Itse olen ollut töissä jo kolmatta viikkoa. Viikon vanhassa työssä, ja puolitoista viikkoa uudessa. Alku on ainakin ollut todella mielenkiintoinen ja hyvä, ihmiset ovat mukavia ja perehdytys hoidetaan näköjään paremmin ja perusteellisemmin kuin missään aiemmassa paikassa. Ja onneksi niin, tuossa onkin opeteltavaa.

Tiistaina poika menee viidennelle, tyttö tokalle. Niin ne kasvavat.

Arkeen paluu tarkoittaa myös raksaprojektin varsinaista käynnistämistä. Aikataulu on hyvin karkeasti se, että toivon että syksyn aikana saadaan suunnitelmat ja luvat valmiiksi, ja tontti siihen kuntoon että lumien sulettua keväällä voisi talopaketti saapua. Josko vappuna olisi talopaketti tuloillaan, ja muutto loppukesästä. Ehkä elokuussa tai viimeistään syyskuussa 2012. Ihaninta tietenkin olisi jos muuton saisi pois alta ennen koulujen aloitusta, eli tarkalleen vuoden kuluttua. Mutta katsellaan miten homma etenee, ja miltä alkaa vaikuttaa kun piakkoin ensimmäistä kertaa menemme kaupungintalolle kyselemään tontilla sijaitsevan lammikon vaatimia toimia. Piani lampi voi aiheuttaa melkoisesti päänvaivaa, etenkin kun myyjä on sanonut meille ettei lammessa ole lähdettä, mutta kaikki naapurit mainitsevat lähteestä heti ensimmäisessä lauseessa. No, pahimmassa tapauksessa minulla onneksi on myyjän lausunto kirjallisena.

Meillähän on tarkoituksena rakentaa kellari, ja koska tontilla on tuo vesiaspekti otettava huomioon, on kellarin rakentaminen kalliimpaa ja vaivalloisempaa kuin normaalitapauksessa, mutta mahdollista sen kuitenkin pitäisi olla. Seuraavana luvassa siis reippaasti selvitystyötä, maaperätutkimus ja pikkuinen tenkkapåå. Mutta nyt on vaan otettava asia kerrallaan, eikä oikeastaan talon suunnittelussakaan ole kiire ennenkuin saadaan tontti siihen kuntoon että mitään voisi edes harkita toteuttavansa.

Parasta tämänpäiväisessä tonttivisiitissä oli kuitenkin tulevien naapureiden tapaaminen. Tällä hetkellähän asumme muuten tosi kivassa asunnossa ja taloyhtiössä, mutta muita lapsiperheitä ei ole, vaan lähinnä 55+  perheitä joiden lapset jo ovat muuttaneet pois. Toki tilanne varmasti täälläkin lähivuosina muuttuu jos/kun nämä asukkaat hakeutuvat pienempiin asuntoihin. Mutta tulevassa paikassa ainakin on lapsia, ja paljon! Porukkaa kerääntyi ympärillä olevista taloista kun liikuimme tontilla, ihmiset tulivat rohkeasti juttelemaan, sanomaan kättäpäivää ja noin minuutissa meidän tyttökin oli löytänyt leikkiseuraa. Melkein tunti siinä vierähti kun juttelimme, ja meillä molemmilla oli tontilta lähtiessä sellainen tunne, että nyt on pistettävä töpinäksi jotta äkkiä pääsisimme muuttamaan! Niin mukavalta naapuruston väki vaikutti. Näiden uusien tuttavuuksien lisäksihän siinä 50m säteellä asuu myös vanhoja tuttuja sekä lasten pikkuserkut. Ei voisi asiat paljon paremmin olla. :)

ps. kuvissa Karlsonhus Saltsjö-Boo. Aika kiva.