Puu kaatuu!

Hiljaiseloa täällä, arki on lähinnä tehtävälistan purkua ja tulipalojen sammuttamista. Kutakuinkin ensimmäistä kertaa on tullut kauhunsekaisia tuntemuksia, että kuinka tästä urakasta oikein selviää! Ei niin etteikö jaksaisi ja haluaisi, mutta kuinka ehtii hoitaa kaiken? Töissä on kova kiire, lapsiakin pitäisi nähdä ja hoitaa, koti on kuin pommin jäljiltä ja to-do lista ei lyhene vaikka päällään seisoisi.

Ihme kyllä, pidän huomista lähtöä Saksaan ja intensiiviseen koulutusrupeamaan osallistumista lähes lomana. Saapahan ainakin illalla kaatua valmiiksi pedattuun hotellisänkyyn ja olla omassa rauhassa.

Tänään kävimme tyttären kanssa tontilla merkitsemässä kaadettavat puut. Puita kaatuu talon tieltä noin 10 kpl, suurin osa kookkaita koivuja ja mäntyjä. Harmi kaataa niin kauniita puita, mutta minkäs teet. Pari koivua laitetaan haloiksi, lopuista pitäisi päästä eroon. A oli reippaana sitomassa naisellisia rusetteja punaisella lahjanarulla puiden ympärille - suoraan ratsastustunnilta tulleena.

Hyvä tuli, naisenergiaa tästä perheestä löytyy!

Tontilla oli myös ihania kukkia ja tuli tosi kiva fiilis; sitten joskus on meillä tässä talo ja oma piha.

Nyt laukkua pakkaamaan...ja perjantaina 2. kokous Kvänumilla ja sen jälkeen kaikki keittiötarjoukset levitetään pöydälle, syynätään suurennuslasin läpi ja on pakko tehdä päätös sillä ensi viikolla lyödään lukkoon sähkösuunnitelmat jotka tehdään tietenkin siten, että otetaan huomioon mm. keittiösuunnitelman mukaiset pistorasia- ja valaistuskuviot. Huoh ja puh. Tämä on tosi ihanaa ja kivaa, mutta kyllä vuorokauteen tarvittaisiin enemmän tunteja.